Kissatalon vappukirppistä 1.5.2013 varten tehty kakku :)

Kakku2013

 Leipurit: Anne Dahl, Petra Ranta-aho

Vanhan sivuston aarteita

Lisäsimme vihdoin yleisön pyynnöstä vanhan sivuston syövereistä kaivettuja aarteita. Myös monen toivoma runo kesäkissasta on listan perukoilla eikä nyt enää ainakaan täysin unohduksissa. Kirjoitusten tarkat kirjoittamispäivämäärät eivät ole tiedossa, mutta sivustolla ne ovat olleet nähtävissä ainakin vuoden 2008 toukokuussa. Uusia tarinoita odotellessa voit yhä käydä lukemassa muita vanhoja blogikirjoituksia osoitteessa: 

http://sussu1.blogit.fi/

Eloonjäämisen vimmalla eteenpäin

Ukko

Erään opiskelijatytön sydän suli rähjäisen kujalla kulkevan ressun vuoksi ja korjasi kesyn kissan parempaan talteen. Niin Ukko tuli kissataloon. Kissa oli olosuhteiden pakosta ollut elämäntapaintiaani. Se oli kaivanut ruokansa roskiksista, syöden mitä milloinkin. Se oli myös joutunut tappelemaan reviirin rajoista. Ulkoinen olemus kieli rankasta elämästä ja siitä, että katuja oli kierrelty jo pitkään. Kasvoissa arpia, turkki kurjassa kunnossa, maha pullotti matoja, ja korvat paleltuneet ja kuhisivat punkeista. Lisäksi oli keuhkokuume. Mutta jokin merkillinen elöönjäämisen vimma oli ajanut sitä eteenpäin ja saanut sen selviämään pitkistä ja kylmistä talvista. Teimme paljon töitä sen kunnon kohentamiseksi. Aluksi se luuli, että kissatalossakin vallitsi viidakon lait ja ruuasta pitää tapella. Se söi koko ajan. Lisäksi Ukko piti jöötä kissalaumassa ja kovisteli muita. Hieno asia oli, että vaikka se oli elänyt hyljeksittynä kulkukissana vuosia, se ei ollut menettänyt luottamusta ihmisiin. Sen ansioksi voikin lukea ihmisrakkauden ja sosiaalisuuden, jos hän itse vain saa määrätä tahdin. Samoin sen halu elää, ei se muuten olisi selvinnytkään.

 

Veeti

Pari huoltomiestä huomasi Vaasan keskustan viheraluetta hoitaessaan pahvisen kännykkälaatikon pensaiden juurelta. Laatikko tuntui painavalta, rapinaakin kuului sisältä. Sisälle oli tukittu 6 viikon ikäinen kissanpentu. Veetin luut törröttivät, niin laiha se löydettäessä oli. Lisäksi se oli kuiva ja nälkäinen. Kauaa se ei olisi enään laatikossa elänyt. Veeti kuitenkin oli päättänyt roikkua vielä elämän syrjässä kiinni ja niinpä se tuotiin kissataloon. Se ihminen joka piti Veetiä nälässä, tunki kännyykkälaatikkoon ja heitti pusikkoon kuolemaan, onko hänellä nyt hyvä olla? Onneksi tarina Veetin kohdalla sai onnellisen lopun. Sinnikäs taistelija toipui ja vahvistui kotihoidossa. Oli kai tarkoitus, että se sai vielä mahdollisuuden.

 

VETOOMUS

Älkää ihmiset teettäkö kissoillanne pentuja ja jakako niitä huolimattomasti ja hädisssänne ilmaiseksi sinnesun tänne. Ilmoitukset kauppojen seinillä kertovat karua kieltä. Juuri näistä pennuista syntyy Ukon ja Veetin tapaisia kissakohtaloita.

Arallekin pennulle mahdollisuus

Kesällä on se aika, kun kissatalolle tulee tulvimalla pentuja. Ongelma on lähinnä maaseudulla ja paikoissa joissa kissojen annetaan lisääntyä mielinmäärin. Viikottain tulee soittoja kylillä asuvasta perheestä tai vanhasta pariskunnasta aikamiespoikineen, joilla saattaa olla 20-30 leikkamatonta kissaa. Toisissa paikoissa kyllä tykätään kissoista, mutta ollaan kykenemättömiä niistä huolehtimaan. Toisissa paikoissa taas kyettäisiin, mutta viis veisataan niiden hyvinvoinnista. Tällaisista paikoista tulevat pennut ovat usein arkoja ja kaihtavat ihmistä. Paljon pitää tehdä tälläisen pennun luottamuksen saavuttamiseksi ja edessä saattaa olla pitkä ja kivinen tie. Luottamuksen rakentaminen pitääkin aloittaa perusasoista. Leikki on hyvä konsta, kissahan on metsästäjä viiksikarvoista hännänpäähän. Pikkupedon geeneihin on ohjelmoitu käsky käydä saaliin kimppuun. Leikki vaikka leluhiiren kanssa auttaa arkaparkaa vapautumaan ja unohtamaan pelkonsa hetkeksi. Nämä pennut eivät ole tottuneet siihen, että ruokalautanen tarjoillaan eteen silitysten kera, vaan ovat joutuneet tappelemaan joka ruuanmurusestakin. Suora, avoin tuijotus silmiin tuntemattomien välillä on kissojen kuten muidenkin eläinten kulttuurissa äärimmäisen röyhkeää käytöstä. Vältä tuojottamasta arkaa kissaa silmiin. Tekeydy pieneksi ja vaatimattomaksi, istu vaikka lattialle, silloin olet vaarattomampi. Pakko on myös hyväksyä tosiasia, että ehkä pennusta ei tule täysin luottavaista ja sosiaalista. Toivoisimme kuitenkin, että ihmiset uskaltaisivat antaa kodin myös aralle pennulle. Onhan se äärimmäisen palkitsevaa ja antoisaa seurata, kuinka pienin askelin suhteenne alkaa lämmetä.Peini hipaisu  tai silitys vuosien jälkeen on merkittävä saavutus, kun ajattelee kissaa eläimenä, joka on ylpeä ja itsenäinen ja etenee kaikessa vain omilla ehdoillaan.

 

Topille sisäinen kauneus on tärkein

 

Topi on alunperin ollut maalaistalon kissa. Jostain se oli ottanut nokkiinsa, kyllästyi kai huonoon hoitoon ja lahti lätkimään. Se asettui asumaan paikallisen linja-autojen korjaushalliin ja tuli toimeen öljyn yms. seassa. Ruokaa toi lähellä asuva rouva. Rouvan tytär ajatteli, ettei kylmässä hallissa asuminen ole kissan elämää. Hän leikkautti ja rokotutti Topin ja toi kissataloon. Topi raukka oli tullessaan niin rähjäisen näköinen, että me kaikki hullaannuimme siihen oitis. Bensalta haiseva reppana, korvat lerpattivat kuin luppakorvakanilla. Korvat olivat pullollaan korvapunkkeja ja turkki täynnä elämää. Lisäksi tämä kävelevä kirppusirkus oli erittäin likainen. Totesimme, pienellä laittamisella siitä saa kyllä kissan. Kirput, punkit ja muut loiset piti häätää ja turkki pestä. Topin ulkoisessa olemuksessa on ehkä pieniä puutteita, mutta ulkonäkö on sivuseikka. Topi olikin päättänyt raivata tiensä ihmisten sydämiin sosiaalisilla taidoillaan. Tämä sydänten murskaaja ei jättänyt ketään kylmäksi, siihen ei yksinkertaisesti voinut olla rakastumatta.


Älä jätä kissaa pakkaseen

Pakkanen paukkuu välillä kovanakin. Ihmisiä täytyy muistuttaa, kissa ei ole Suomen talviseen luontoon tarkoitettu. Herkät korvat ja tassut paleltuvat ensimmäisinä, sitten jäätyy koko kissa. Olemmekin saaneet lukuisia surullisia viestejä maassa kyljellään makaavista pakkasen kohmettamista kissoista. Vatsasta maahan kiinni jäätyneistä tai lumihankeen paleltuneista.

Jos kissa nyt ylipäätään on pakko pihalle päästää, niin pitäkää se edes paukkupakkasilla sisällä. Enemmän se pakkasessa karsii, kuin sisällä lämpimässä. Ei sitä tarvitse ulos joka yo tuupata, kuten joillakin on tapana. Kokeilkaa itse kyyhöttää yö paljain jaloin kylmillä rappusilla pakkasessa.

 

Kissalla on oikeus hyvään elämään

 

Olemme usein törmänneet siihen, kuinka vaikeaa on saada rääkätty ja laiminlyöty kissa pois omistajaltaan. Vaikka, kuinka huonosti kissaasi pidät, se kuuluu sinulle.

Jos tällainen kissa talolle tuodaan, tulevat omistajat vaatimaan kissaansa takaisin ja vielä kovaäänisesti. Nämä kissat ovat yleensä aliravittuja ulkokissoja, leikkamattomia tai pahimmassa tapauksessa pahoinpideltyjä. Ja nämä ihmiset eivät varmasti maksa senttiäkään siitä, että olemme heidän kissansa hyvää hyvyyttämme huostaan ottaneet, ruokkineet ja hoitaneet kuntoon. Ei, rahaa ei tipu, mutta haukkuja ja uhkauksia sitäkin enemmän. Aivan kuin olisimme tehneet kauhean rikoksen hoitaessamme kuntoon huonosti pidetyn kissan. Miten sitä nyt yhtäkkiä ruvetaan niin kauheasti kissaa rakastamaan ja takaisin vaatimaan, kun tähän asti ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kissan elämä. Mahtaako omistajalla olla huono omatunto.

Kauhea kohtalo

Keväällä olemme käyneet kissanhännänvetoa parista kinkkisestä tapauksesta. Meille tuotiin pahasti rääkätty nuori tyttökissa. Sitä oli poltettu tupakalla niskaan, sen hampaat oli potkittu poikki ja huumattuna heitetty parvekkeelta alas. Tätä pelokasta ja vapisevaa raukkaa omistaja kovasti uhaten vaati itselleen takaisin. No, ei mekään mitään eilisen teerenpoikia olla. Tuumasimme vaan, että eiköhän jatketa rikollista toimintaa ja suojella kissaa loppuun asti. Vieköön omistaja asian vaikka raastupaan, mutta kissaa ei takaisin anneta. Saimme avuksemme eläinsuojeluvalvojan ja todisteena vielä eläinlääkärin lausunto. Ditte-kissa toipuu nyt psyykkisistä ja fyysisistä traumoistaan yksityiskohdissa. On vaikea katsoa sen silmiin tuntematta tuskaa. Kuinka paljon se on pelännyt, kärsinyt ja mitä kaikkea se on lyhyen elämänsä aikana joutunut kokemaan? Sen pieni sydän on särjetty ja luottamus ihmisiin ei palaudu kovin helpolla.

 

Lordi ja monta muuta hylättyä

Joskus ajattelee, eikö ihmisten röyhkeydellä ja piittaamattomuudella ole mitään rajaa. Se jo nostattaa karvat pystyyn, kun näkee tien sivussa hylätyn pesukoneen, sohvan tai kumisaappaat. Eikö nyt tuon vertaa viitsitä? Eläviä olentoja hylätään yhtä surutta ja se jos joku osoittaa välinpitämättömyyttä. Eräänä aamuna, kun kissatalon työntekijät tulivat töihin, huomasivat he pihan roskiksen alla kissanpennut ja emon. Ne oli vain tuotu ja jätetty sinne. Omistaja oli keksinyt helpon ratkaisun. Emme koskaan saa tietää, oliko pentuja enemmänkin ja oliko osa lähtenyt omille teilleen kadoten jonnekin. Todella välinpitämätöntä.


Lordi Huutoniemeltä

Huolettomasti annetaan Lordin kulkea Huutoniemellä. Naapurit ovat syöttäneet parin vuoden ajan hylätyksi luultua Lordia ja omistajan luulleen muuttaneen ja jättäneen kissan muuttokuormasta, joka on aika yleistä. Lopulta kukaan ei viitsinyt enää kodittomaksi luultua kissaa hyysätä, vaan ottivat yhteyttä kissataloon. Vaikka kissa oli viettänyt suurimman osan elämästään ulkona, ei se muistuttanut lainkaan hirviötä. Komea, iso ja leikattu kolli. Vaikeuksia aluksi oli, se oli yksinäinen kulkija, ahdas kissatalo asukkaineen ahdisti sitä. "Rähisikin" lordimaisella äänellään kulkien ympäri taloa varoitellen muita tulemasta lähelle, ihmisistä se kyllä piti.

Viilataanko meitä linssiin?

Osa meille löytökissoina tuoduista on varmasti ihmisten omia. Kun lintuinfluenssakeskustelua käytiin kiivaimmillaan, tuotiin meille kesyjä kotikissoja, muka löytökissoina. Ei autokatoksen alla tai pensaiden juurella voi nököttää kahta kesyä koditonta kissaa yhtä aikaa. Tai samassa pihassa neljää kesyä koditonta kissaa. Tuotahan ei nyt kukaan usko. Aina kuitenkin on pelko, miten näiden raukkojen olisi muuten käynyt.

Pienen Sirpan suuri seikkailu

Kaksi naista matkasi eräänä iltana autolla kohti kotia. Tervajoen kohdalla on taival, jonka varrella ei ole taloja, vain peltoa ja metsää. He havaitsivat teillä tumman lumipaakun. Se oli keskellä tietä ja autot huristelivat ohi lumi pöllyten. Myös naiset ajoivat möykyn ohi. Jokin alkoi kuitenkin raksuttaa naisten päässä ja sai heidät kääntymään. Lumimöykky olikin pieni tyttökissa käpertyneenä keskelle tietä. Kissa oli raahautunut viimeisillä voimillaan tielle. Oliko se tullut tielle kuolemaan, mene ja tiedä. Naiset nostivat kissan autoon ja toivat kissatalolle.

Mika sattuma, että juuri nämä eläinrakkaat naiset ajoivat sitä tietä. Se koitui kissan pelastukseksi. Kysymys oli ollut sekunneista, ettei Sirpaa ajettu kuoliaaksi. Sirpa ei ollut nälkiintynyt, se oli luuranko, ikää 7-8 kuukautta. Korvanlehdet paleltuneet ja varmaan osittain putoaisivat pois. Hännästä puolet oli tuhoutunut, luultavasti auto oli ajanut hännän yli. Hannan loppuosa joudutaan amputoimaan. No, se on Sirpan huolista vähäisin. Päästäkseen noin huonoon kuntoon, sen on täytynyt olla ulkona pakkasessa useamman kuukauden ilman ruokaa ja suojaa. On mahtanut olla kauhea selviytymistaistelu keskenkasvuiselle, kesylle kotikissalle.

Veimme Sirpan eläinlääkäriin. Tapana on antaa tukihoitoa pistoksena huonokuntoiselle kissalle. Sirpalle ei voinut antaa, ei ollut lihaksia mihinkä pistää. Hyvässä kotihoitopaikassa se raukka söi mitä annettiin, ahmien. Olisi syönyt vaikka kuinka paljon, pakko oli pitää tiukkaa säännöstelyä syömisen suhteen, ettei halkaise suolistoaan. Hidas toipuminen oli alkanut. Se lähestyi ihmisiä kehräten ja syliin tukkien, ikään kuin varmistaakseen, ettei enää tule hylätyksi. Tämä oli pienen Sirpan suuri taistelu kohti uutta elämää.

Vammaisia kissoja

Joku voi ihmetellä, miksi emme vie tällaisia Sirpoja suoraan lopetettavaksi. Miksi ihmeessä veisimme? Päästäksemme helpolla, vai? Nykyajan lääketiede on niin kehittynyttä, että tällaiset viat voidaan kyllä hoitaa.

Tervetuloa kissatalolle katsomaan, silmätöntä, hännätöntä tai tassutonta kissaa. Ja vielä parempi, jos voisitte tarjota kodin tällaiselle kissalle. Niillä kaikilla on oikeus elää, ei vamma estä niitä elämästä omaa aikaansa.

Kesäkissa

runo 

Uuden blogin kokeilua

Tästä lähin kissatalon blogin tulee löytämään täältä ilman, että tarvitsee lähteä pois sivustolta. Niinikään luvassa on myös uusia kirjoittajia, ja kaikki kertovat kuulumisia kissatalon jännittävästä arjesta. 

Vanhempia kertomuksia voi vielä ainakin toistaiseksi käydä lukemassa osoitteessa:

http://sussu1.blogit.fi/

Alakategoriat

Joomla templates by a4joomla ~ Brushes by Obsidian Dawn