Kissatalossa tapahtunutta

Viimevuonna Kissatalolle tuotiin 312 löytökissaa, uuden kodin sai 279 kissaa. Emme ole mikään kissojen vanhainkoti tai pitkäaikaishoitola, vaan pyrimme aktiivisesti löytämään uuden kodin jokaiselle. Emme suinkaan tarkoita, että tuuppaamme katin joka kadunmiehen kainaloon. Kyllähän haluamme tietää onko usein jo paljon kärsineen kissan uusi koti hyvä. Hyvät ihmiset, jos olette harkinneet kissan ottoa, antakaa koti kodittomalle. Älkää tukeko epämääräistä pentutehtailua, sillä sitä suosimalla kodittomat kissat eivät koskaan lopu.

Valkoinen löytökissa Sabrina, oli löydettäessä laiha, likainen, kuumeinen, apaattinen ja sen sieraimista valui veri. Teimme kaikkemme pelastaaksemme Sabrinan, liian myöhään. Se oli jo ihmisavun ulottumattomissa ja hiipui pois. Sabrina muutti taivaaseen. Sekin pääsi jouluksi kotiin. Pari päivää Sabrinan kuoleman jälkeen, löytyi omistaja. Omistajalle jäi muistoksi Sabrinan viimeisistä päivistä meidän ottamat valokuvat. Me suremme jokaista menetettyä kissaa aidosti. Jokainen surullinen kissakohtalo saa kyyneleet silmiin. Sabrinakin elää muistoissamme, vaikka vietti Kissatalolla vain lyhyen hetken.

Seinäjoen eläinsuojeluyhdistyksen väki oli saanut vihiä, että eräässä juoppokämpässä lattialla taapertaa kolmeviikkoinen kissanpentu. Pennulle, joka ei vielä osaa edes syödä, heitettiin ruuaksi lihapullia. Poliisit kävivät hakemassa pennun pois, ja niin Viivi tuotiin Vaasaan. Koska ainut imettävä emohan oli Orvokki. Aina tilaa vielä yhdelle, oli Orvokin motto tälläkin kertaa. Tässä vaiheessa Orvokin maito ei riittänyt kaikille,. Pennuille piti antaa lisäruokana emonmaidonvastiketta. Pääasia, että ne saivat imeä emoa välillä ja olla sen läheisyydessä. Viivi varsinkin oli pitkään aivan hysteerinen, sen syöttämisestä ei tahtonut tulla mitään, niin nälässä se oli ollut. Päästiin kuitenkin voiton puolelle. Mutta kova urakka tämä oli hoitajalle ja ennen kaikkea Orvokille, emoista parhaimmalle.

Pulmu oli yksi syksyn tulokas, syntynyt tallikissan pennuksi. Pentuja oli viisi. Talvi oli kylmä ja ruokana vain hiiret. Kylmällä betonilattialla pennut elivät ensimmäiset viikkonsa. Vilistivät hevosten joukossa, yhden pennun kohtaloksi koitui tallautua kuoliaaksi hevosen kavion alle. Tässä vaiheessa omistaja päätti hankkiutua eroon kissoista ja tappaa ne. Tallia omalle hevoselleen vuokrannut nainen sääli emoa ja sen pieniä pentuja ja soitti meille. Otimme ne heti sijaiskotiin. Ensimmäistä kertaa ne pääsivät lämpimään ja saivat oikeaa kissanruokaa. Kaikki kelpasi. Ensimmäiset päivät ne vain söivät ja makasivat lämpöpatterin vieressä nauttien elämästään.

Ei kissatalon remontti aivan ongelmitta mennyt. Keittiön lattia revittiin auki, työn touhussa ei hoksattu peittää pientä kissan mentävää aukkoa lattiassa. Meidän huomaamatta kolme kissaa keksi tukkia itsensä lattian alle. Kaaoksen keskellä lattia oli jo ehditty naulata umpeen, kun huomasimme että kolme kissaa puuttuu. Tietysti kissoista kaksi oli arkoja, joita paljain käsin ei saisi edes kiinni. Remontti-Reiskan kauhuksi sahattiin lattiaan aukko, oletimme kissojen ryntäävän heti ylös, yksikään ei tullut. Houkuttelimme kissoja ruualla, ei auttanut. Päivät kuluivat, remontti seisoi. Ei auttanut muu kuin jonkun laihan ja rohkean laskeutua aukon kautta talon alle pimeään mullan, naulojen ja lasin sirujen joukkoon. Siellä piti edetä ryömien mahallaan, tilaa oli 4 senttiä ja vielä kapeni talon reunoja kohti mentäessä. Kissoista kesyin saatiin pian pois. Toinen aroista onnistuttiin hätyyttelemään kivijalan aukon kautta ulos. Kolmas kissa, Melissa, halusi leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Se perääntyi takimmaiseen nurkkaan ja juuttui kiinni. Talon alla pimeässä mustasta kissasta näkyivät vain kiiluvat silmät. Eräänkin lauantain-illan vietimme purkaen ulkotarhan lattiaa, josko sitä kautta pääsisimme käsiksi kissaan. Turha homma. Oli kulunut viikko, keinot alkoivat olla vähissä. Melissa piti saada pois, muuten sen haamu jäisi ikiajoiksi kummittelemaan kissataloon. Tuttu eläinlääkäri tuli talolle ja toi kissalle mukanaan rauhoittavaa lääkettä. Tupla-annos lääkettä vietiin ryömien ruokakipossa lattian alle. Juoni onnistui. Kissa saatiin tokkuraksi ja se kiskottiin ulos onkalosta. Siinäkin vaiheessa se vielä raapaisi pelastajansa jalkaan pitkän haavan. Pääasia kuitenkin, että Melissa saatiin lattian alta pois.

Pentulähetyksiä

Loppukesästä -05 tuotiin taas pahvilaatikollinen pentuja. Samasta paikasta josta aikaisemmin saatiin 12 pennun pahvilaatikkolähetys. Ei voi sanoa ei, kun laatikossa möyrii toinen toistaan suloisempia ja avuttomia palleroita. Mutta nyt kyllä tarttis tehdä jotain, että tuon paikan pentutehtailu loppuisi. Emo kissat pitäisi leikkauttaa. Vastuuttomat omistajat eivät pane tikkua ristiin asian hyväksi. Kissatalonko pitää kustantaa vähistä varoistaan vastuuttomien ihmisten kissojen leikkauttaminen. Onko se nyt oikein?

Korjattiin talteen harmaa-valkoinen pitkäkarvainen eksynyt kissa. Hieno, leikattu poika ja selvästi jonkun, vaikka ei kukaan kysellytkään. Mutta mikä kahtiajakoinen luonne. Päivällä Erno oli kehräävä sylissä kellivä lälly. Yöllä se muuttui hyperaktiiviseksi mellastajaksi, joka ei antanut kenenkään nukkua. Se kolisteli ja hääräsi koko yön. Se oli jo ollut kahdessa kissatalon sijaiskodissa aikaisemmin. Niissä sitä ei kestetty alkuunkaan. Kolmannessa paikassa, ensimmäisen yön jäljiltä, mm. tapetoitiin yksi huone uusiksi. Tässä paikassa se sai lisänimen Erno-Lucifer ja sai kaveriksi toisen samanlaisen kissan. HEIKKI-PERTIN, seitsemän kuukauden ikäisen löytökissan, joka oli pidemmän aikaa kaivannut vertaistansa seuraa ja toimintaa. Kaksikko muodosti sellaisen parin, ette tiennyt oliko kysymyksessä yhden, kahden vai useamman kissan muodostama karvapallo, joka pyöri poikki huoneen vinhaa vauhtia. Välillä ajoi toinen toista takaa häntä suorana, sitten täyskäännös ja toisin päin. Pääasia, että vauhtia, tilaa ja ruokaa riitti. Se oli yhtä kissasirkusta aamusta iltaan. Kissat olivat päivän painimisen jälkeen niin väsyneitä, että nukkuivat kuin tukit koko yön. Niille piti vain antaa mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä mitä niitä huvittaa. Ja niitähän kyllä huvittaa.

ELÄINTENVIIKKO. Suomeneläinsuojeluyhdistyksen eläinten viikon (viikko 40) teema oli: Lopeta pentutehtailu. Se on hyvä teema ja koskee sekä kissan-, että koiranpentuja. Ettei ei-toivottuja, tai rahastus mielessä teetettyjä pentuja kaupata mihin vaan.

Nuori Lempi-emo tuotiin kissataloon heinäkuussa. Lempillä oli mukanaan kaksi pentua ja uudet pennut mahassa. Perhe oli muuttanut Ruotsiin ja jättänyt Lempin kahden pennun kanssa talon pihaan. Mukaan Ruotsiin otettiin yksi pentu. Lempi ja pennut odottivat rappusilla isäntäväkeä monta päivää, turhaan. Lopulta naapuri toi nälkäisen pesueen kissataloon. Koskaan ei kissaruokapurkki ole kadonnut lautaselta yhtä nopeasti. Lautanen putsattiin viimeistä murua myöten kahdessa minuutissa.

Kuvassa olevan Rambo-pennun omistaja oli muuttanut uuteen taloon ja unohtanut kaikki kissansa vanhan talon pihaan. Sieltä me sitten niitä keräiltiin. Aika helppoa tuo muuttaminen nykyään. Otetaan mukaan mitä huvittaa ja loput jää.

Kissatalon työntekijät istuivat kissatalon rappusilla eräänä elokuisena aamuna. Muuan mies, mitään sanomatta tuli kissatalon pihaan ja laski siihen pahvilaatikon. Tytöt luulivat kysymyksessä olevan kirpputoritavaraa ja vielä huusivat miehen perään, että tuleeko lisää. Mies vastasi, että ei ja loikki tiehensä. Eihän laatikossa suinkaan kirppistavaraa ollut, vaan 12 pientä kissanpentua. Nuorimmat olivat vain kolmen viikon ikäisiä ja vanhimmat noin viisiviikkoisia.

Laskekaa mielessänne paljonko rahaa ja aikaa vie kasvattaa luovutuskuntoon rokotuksineen ja madotuksineen 12 emotonta pentua. Vähintäänkin kohtuullista olisi ollut, että ukko olisi jättänyt laatikkoon pentujen lisäksi vähän rahaakin. Vaan taitaa olla liikaa vaadittu.
Kaikille pennuille löytyi onneksi sijaiskoti.

Pari vuotta sitten voimaan tullut järjestyslaki kieltää kissojen vapaana liikkumisen taajama-alueella. Ei vain mahdollisten kissojen hiekkalaatikkojätösten, vaan myös kissan oman turvallisuuden vuoksi, laki on perusteltu. Mutta kuka lakia noudattaa ja valvoo? Kissapoliisi? Kauhea nähdä ihmisten kissoja kaulapanta kaulassa ylittämässä vilkasliikenteistä katua keskellä kaupunkia. Kaulapanta ei kýllä pysäytä rekkaa. Kissa ei myöskään osaa arvioida autojen nopeuksia. Surullista katseltavaa ne tien pientareilla kuolleena makaavat kissat. Autot eivät ole ainoa uhka vapaana liikkuvalle kissalle. On joukko ihmisiä, joille auton konepellillä makaava kissa on liikaa. Linnut saavat päästää läjiänsä ja rapa saa roiskua, mutta kissan tassujäljet auton katolla on jo suorastaan katastrofi. Ei naarmujakaan pitäisi pelkästä kävelystä ja makoilusta syntyä. Joskus tuntuu, että ei ole suvaitsemattomuudella ja pikkusieluisuudella rajaa. Myös eksyminen, taudit ja petoeläimet voivat koitua kissan kohtaloksi.

Syksyllä tuntuu siltä, että jokainen mahdollinen sijaiskoti on jo täynnä pentuja tai huonossa kunnossa löydettyjä aikuisia kissoja. Jos sinä haluat auttaa, ota meihin yhteyttä.

Kuvassa olevat pennut ovat kissatalolla ja täydessä vedossa kuten näkyy. Pentuja on meillä tällä hetkellä noin 30-40.

Ei tämä kissanjättötapa pahimmasta päästä ollut, vaikka raukkamaisuutta osoittaakin. Pahvilaatikko täynnä kissanpentuja kissatalon rappusilla on aika tavallinen näky. Saaveja, muovilaatikoita, joissa tiiliskivi päällä painona, mummun käsityökoreja, kasseja ja jopa muovipusseja on käytetty. Tai sitten on muuten vaan paiskattu kissa eteiseen. Ei nämä ihmisten metkut tähän lopu.

Toukokuun alkupuolella ilmoitettiin Vöyrinkaupungilla liikkuvasta kummallisen näköisestä kissasta. Yöisin kissa maukui ja mourusi. Saimme kissan pian pyydyksellä kiinni. Kukahan älypää oli ollu asialla.. Kissalta oli ajeltu kaikki karvat pois. Päähän oli jätetty karvaa, samoin pieni tupsu hännänpäähän ja pienet tupsut tassuihin. Muuten kissa oli nirhattu kaljuksi. Aivan kuin siitä olisi yritetty tehdä leijona. Yöllinen maukuminen oli ollut sitä, että sillä oli karvattomana ollut kylmä. Löytöhetkellä se raukka tärisi kylmästä. Teuvo oli musta ja myös leikkaamaton poika. Kas kun tämä kyseinen parturi ei ollut kastroinutkin Teuvoa samalla. Teuvo on älyttömän ihmisrakas, luottavainen kissa.. Se on varmasti luottanut omistajaansa ja kiitos siitä on tässä.

Syksynä -04 tuli kissataloon ilmoitus mustasta, pitkäkarvaisesta kissasta,joka makaa liikkumatta nurmikolla Vikingalla. Emo, Melissa oli niin sairas, että saimme nostaa sen syliin. Se ei edes yrittänyt pistää hanttiin. Tuli kiireellinen eläinlääkärikeikka. Ilman hoitoa se ei iltaa näe. Eläinlääkäri totesi, että sen mahassa oli kuolleet pennut, joita se ei pystynyt synnyttämään. Tilanne oli aiheuttanut pahan tulehduksen ja se leikattiin heti. Mikähän oli mennyt pieleen, kun pennut kuolivat?

Eipä aikaakaan, kun totesimme, että meillähän on vastassa mielenkiintoinen tuttavuus. Kuinkahan annetaan antibiootit, kun kahta metriä lähemmäksi on miltei mahdoton päästä. Ilmassa oli kynsiä ja hampaita ja saimme ottaa käyttöön kaiken luovuutemme. Värikkäiden vaiheiden jälkeen lääkekuuri oli kuitenkin syöty loppuun. Kissatalon korkeimman kaapin Melissa otti paikakseen. Koko talven se asui kaapin päällä ja tarkkaili meitä. Ruokakupinkin on pitänyt sinne mahtua. Kevään mittaan Melissa on ruvennut laskeutumaan kaapin päältä alas ja iloksemme olemme todenneet, että emme niin syvää vammaa sen sieluun jättäneet. Se on kaunis kissa ja tässä tapauksessa upea ulkomuoto kompensoi hieman vajavaiset sosiaaliset taidot. Melissassa olisi haastetta ihmiselle.

Pennut pois navetasta:
Haimme maatalosta pentuja.Talon väellä ei ole aavistustakaan montako kissaa heillä on. Useimpia kymmeniä ja kaikki leikkaamattomia. Vähempää ei heitä myöskään kiinnosta, saavatko kissat pentuja ja minne synnyttävät. Autotallista öljyn ja roskien seasta löytyi neljä ihanaa, noin viisiviikkoista pentua. Navetta olikin sitten surullisempaa katseltavaa. Laihoja, arkoja kissoja viuhahteli lehmien joukossa. Pari emokissaa imetti pentuja pimeässä vetoisessa nurkassa. Pennut olivat pieniä. Pennuilla oli kova flunssa ja silmätulehdus. Lehmät olivat talloneet kuoliaaksi joitakin pentuja. Tässä talossa ei kissoilla ole mitään tulevaisuutta. Poishan ne sieltä oli saatava. Lähdimme mukanamme kaksi aikuista ja 10 pentua.
Sairas pieni pentu, jonka lähtökohdat ovat jo valmiiksi huonot, on aika vaativa hoidettava. Mekään emme aina onnistu.Pentua pitää syöttää, juottaa, pissattaa, putsata silmiä ja lääkitä, yölläkin. Se vie paljon aikaa.

Rapistuva kissatalo:
Myös rapistuva kissatalo ja alituinen rahan puute on murheemme. Muutama viikko sitten alakerran katosta alkoi valua ruskeaa vettä, pissasiko yläkerrassa joku? Syntipukkia ei löytynyt kissoista, patteri vuoti. Siihen oli tullut reikä ja lattia lainehti likaisesta vedestä. Kissat olivat kiivenneet hyllyille vettä pakoon ja huvittuneina seurasivat kun paniikissa huiskimme rättien kanssa kuivaten lattiaa. Kissatalo alkaa olla tosi huonossa kunnossa ja pienikin remontti nielee rahaa, joka on pois kissoilta. Kuitenkin suhtaudumme tulevaisuuteen positiivisesti, emmekä koskaan lakkaa unelmoimasta uudesta hienosta kissatalosta ja ajasta jolloin ihmiset pitävät hyvää huolta kissoistaan.

Vaikka kuinka kauan tekisi vapaaehtoistyötä hylättyjen kissojen hyväksi, ei ihmisten julmuuksiin tahdo tottua. Aina se sattuu yhtä paljon.

Isäinpäivänä -04 kissatalolle tuotiin kaksi pientä pentua, korkeintaan viisiviikkoisia. Sininen auto oli ajanut pitkin Porintietä, auto pysähtyi ja ulkomaalainen mies nousi autosta. Hän heitti kaksi pientä pentua tienposkeen ja lähti kaasuttelemaan taakseen katsomatta Pirttikylän suuntaan. Ajatteli varmaan, että kyllä ohi jyräävät rekat ja vesisade tekevät nopeasti selvän pennuista. Takana ajanut isä ja poika näkivät sattumalta tapahtuman ja riensivät pelastamaan hädissään huutavia pentuja.

Pennut olivat kissatalolle tuotaessa hirveän nälkäisiä. Raukat makasivat rähmällään vellilautasella, purivat lautasen reunaa ja hotkivat minkä kerkesivät, peläten kipon karkaavan edestä. Niitä oli pidetty varmasti pitkään nälässä. Eihän noin pienten pitäisi osata edes syödä lautaselta, eikä ne kyllä oikein osanneetkaan. Syliin nostettaessa päästivät tyytyväisinä pienet pissat hoitajien paidalle. Pennut ovat onneksi saaneet omat kodit.

Juhannusviikolla tuli Kissatalon puhelimeen useita soittoja kissanpennusta, joka oli jo useamman päivän keikkunut korkealla koivun latvassa. Se ei uskaltanut tulla alas. Juhannusaattoiltana joku sitten keksi, että kissa on juuttunut kiinni puuhun, eikä pääse alas. Sillä konstilla saimme pelastuslaitoksen tikapuu-auton paikalle. Kun nosturi alkoi nousta ylös, kissa säikähti ja sinkoili oksalta toiselle, pudoten lopulta maahan. Paniikissa oleva pentu säntäsi läheisen autokatoksen katon rajaan. Erilaisia virityksiä ja mattotelineitä apuna käyttäen saimme pennun kiinni ja turvaan Kissataloon. Juhannuksen kunniaksi se kastettiin Johannaksi.